Terveysasiat

Terveys ja lisääntyminen


Pekingeesin pään muotoa kutsutaan brakykefaaliseksi. Liian lyhyt kuono vaarantaa hengitys-ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa siksi vakavia terveysongelmia. Tilaa kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi. Hengitysvaikeudet johtuvat usein liioitellusta brakykefaliasta. Kennelliiton yleinen jalostusstrategia linjaa, että jalostuskoiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista. Jalostukseen ei tule käyttää koiria, joilla on liioitellun lyhyt kallo tai kuono. Jotta liioitellut rakennepiirteet vähenisivät rodussa, hengitysvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti jalostuksessa. Rotujärjestö suosittelee, että jalostuskoirille tehtäisiin viralliset terveystutkimukset silmistä ja polvista sekä sydämen kuuntelu eläinlääkärin toimesta.

Pekingeesit lisääntyvät pääosin luonnollisesti ja yksittäistapauksissa ongelmien syynä on mm alentunut urosten libido ja kokoerot.

 Suomen Pekingesikerho ry suosittelee normaalia astutusta ja siemennykseenturvaudutaan vain erittäin painavista syistä (tuonti/ulkomainen uros).

 

 

 

RODULLA

TODETUT MERKITTÄVÄT SAIRAUDET

Brakykefaalinen oireyhtymä Lähde: Katariina Mäki & Anu Lappalainen Brakykefaalinen oireyhtymä http://www.kennelliitto.fi/brakykefaalinen- oireyhtymaPekingeesin pään muotoa kutsutaan brakykefaaliseksi. Liian lyhyt kuono vaarantaa hengitys-ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa siksi vakavia terveysongelmia. Tilaa kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi. Koirilla lyhyen kuonon aiheuttamista ongelmista on tehty melko paljon tutkimusta. Tutkimusten mukaan lyhyt kuono on vahvasti sidoksissa hengitysteiden epämuodostumiin, kuten ahtaisiin, puristuneisiin sieraimiin, pitkänomaiseen ja paksuuntuneeseen pehmeään kitalakeen, sekä henkitorven ja keuhkoputkien vajaakehitykseen. Lisäksi nenäkuorikot voivat ahtauttaa nenänielua, koska niille ei ole tilaa lyhyessä nenäontelossa. Kaikki edellä mainitut epämuodostumat estävät ilman vapaata virtaamista hengitysteissä, jolloin riittävä kaasujen vaihto estyy jos nenänielu on ahtautunut, koira joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Tällöin se läähättää lähes koko ajan, ja sen uni on katkonaista, sillä koirat eivät pysty nukkuessaan hengittämään suun kautta. Koira joutuu siis heräilemään jatkuvasti. Kaikki hyvin lyhytkuonoiset eläimet kärsivät ainakin jossain määrin hengitysvaikeuksista koko elämänsä ajan. Hengityksen vajaatoiminnan aste vaihtelee yksilöiden välillä. Hengitysvaikeudet korostuvat lämpimällä säällä sekä fyysisen aktiviteetin aikana. Vaivalloisen hengityksen ja hengitysvaikeuksien yleisimpiä merkkejä ovat kuorsaus ja tuhina, jotka vakavimmissa tapauksissa voivat aiheuttaa apnean, tajuttomuuden ja jopa kuoleman Koirien tärkein lämmönsäätelymekanismi on nenäontelon erittäin poimuinen limakalvo.

Pitkäkuonoisella koiralla limakalvon pinta-ala on yhtä suuri kuin koiran koko kehon pinta-ala, ja sen verenkierto on suorassa yhteydessä aivojen verisuoniin, säädellen näin aivojen lämpötilaa. Brakykefaalisten rotujen lyhentynyt kuono vähentää lämmönsäätelyyn tarvittavan limakalvon pinta-alaa. Kuonon pituus vaikuttaa ratkaisevasti koiran kykyyn säädellä ruumiinlämpöään. Lyhytkuonoiset koirat ovat normaalikuonoisia koiria herkempiä ympäristön korkeille lämpötiloille. Ne ylikuumenevat eli saavat lämpöhalvauksen herkemmin. Joitakin hengitysteiden epämuodostumia voidaan korjata leikkauksella, mutta normaalia lämmönsäätelykykyä ei pystytä leikkauksella rakentamaan.

Liioitellut piirteet ja RKO

 Jalostuksen lisäksi hengitysvaikeuksiin ja liioiteltuihin piirteisiin tulee suhtautua vakavasti myös näyttelykehässä. Kennelliitto noudattaa yhteispohjoismaisia ulkomuototuomariohjeita. Ohjeissa mainitaan, että hengitysvaikeudet johtuvat usein liioitellusta brakykefaliasta, ja että koiralla ei saa olla liian lyhyt kuono. Ohjeiden mukaan koiralla on oltava normaalit, riittävän suuret sieraimet. Sieraimet eivät saa olla litistyneet, pienet tai edes osittain ihopoimujen peittämät. Selvästi äänekäs tai vaikeutunut hengitys on ohjeiden mukaan vakava virhe.

 MUUT RODULLA TODETUT MERKITTÄVÄT SAIRAUDET

Pekingeesi kuuluu lyhytkalloisiin eli brakykefaalisiin tavataan rodussa. Kondrodystrofiassa koiran raajat ovat lyhyet, yleensä ulospäin taipuneet ja rannenivelet ovat jykevät, myös tassut kääntyvät ulospäin. Kondrodystrofisille roduille tyypillistä ovat välilevytyrät, jotka ovat syynä selkävaivoihin. Selkämuutokset Pekingeeseillä esiintyy eriasteista mäyräkoirahalvausta, joka vaihtelee lievästä selän kipeytymisestä täydelliseen halvaantumiseen asti. Mäyräkoirahalvaus on kansanomainen termi välilevytyrälle, joka on yleinen kondrodystorfisten koirarotujen selkäkipujen ja halvausoireiden aiheuttaja. Alttius välilevysairauteen on todettu perinnölliseksi. Selkäoireista kuten halvausoireita kärsinyttä ja/tai selästään operoitua pekingeesiä ei tule käyttää jalostukseen. ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Timo Talvio kirjoittaa artikkelissaan ”Koiran selkärangan ja välilevyjen sairaudet” seuraavaa: Taudin syy, synty ja kehittyminen Välilevyrappeutuma alkaa nukleus pulposuksen (välilevyn pehmeä ydin) reunamilta fibroidina tai kondroidina metamorfoosina ja leviää nukeuksen keskiosiin. Fibroidilla metamorfoosilla tarkoitetaan sidekudosmaistumista ja kondroidilla metamorfoosilla rustottumista.Kondrodystrofisilla koiraroduilla välilevyn, eli diskuksen, muuttuminen, metamorfoosi alkaa jo alle vuoden ikäisenä kondroidina ja metaplasiana. Anulus fibrosuksen (välilevyn rustomainen ulkokuori) rappeutuma seuraa nukleus pulposuksen (välilevyn pehmeä ydin) rappeutumaa. Rappeutuessaan nukleus menettää vähitellen elastisuuttaan, sen ravinnon saanti oletettavasti vaikeutuu, jonka seurauksena rappeutuma etenee, kunnes se loppuvaiheessa alkkeutuu. Kondrodystrofisilla koirilla on jo vuoden iässä valtaosa välilevyistä läpikäynyt kondroidin metamorfoosin ja 30 -60 %:ssa on nähtävissä makroskooppisia degeneratiivisia muutoksia, jotka röntgenologisesti näkyvät pääasiassa kalkkeutumisena. Useilla kondrodystrofisilla koirilla on 6 -7 vuoden ikäisenä valtaosassa välilevyjä makroskooppisia degeneratiivisia muutoksia ja suuressa osassa on jonkinasteinen prolapsi (esiin luiskahdus). Hansenin mukaan prolapsit jaetaan kahteen ryhmään. I-tyypin prolapsilla tarkoitetaan ekstruusioprolapsia, jossa nukleus pulposus massaa on työntynyt anulus fibrosuksen (välilevyn ulkokuori) läpi spinaalikanavaan. II-tyypin prolapsi on pullistuma, jossa anulus fibrosuksen (välilevyn ulkokuori) sisemmät kerrokset ovat revenneet, mutta ulkoreuna pitää vielä nukleusmassan sisällään muodostaen näin välilevytyrän.

Kliiniset löydökset

Kliininen kuva vaihtelee lievästä kivusta neliraajahalvaukseen riippuen prolapsin asteesta, suunnasta ja sijainnista. Kova paikallinen kipu sekä poikkeavat löydökset neurologisessa tutkimuksessa ovat tyypillisiä prolapsipotilaalle.

 Pekingeesien omistajien kokemusten mukaan kiputila muistuttaa vatsakipua kramppeineen, mitä kaikki omistajat eivät osaa tulkita oikein. Koira hakeutuu usein sohvan tai sängyn alle. Koira saattaa myös oksentaa kovan kivun

Taudin määritys

 Epäiltäessä välilevytyrää potilaan tutkiminen alkaa huolellisella esitietojen tarkastelulla. On selvitettävä tarkkaan koska oireet alkoivat, millaisia ne olivat alkuvaiheessa ja ovatko ne mahdollisesti muuttuneet. Selkäpotilaan statuksen, eli kliinisen tilan kartoittamiseen kuuluu myös neurologinen tutkimus, joka on tehtävä aina huolellisesti. Mikäli kliinisessä neurologisessa tutkimuksessa todetaan halvausoireita, on tilanne vakava. Jos halvaukseen liittyy vielä selvä tuntopuutos, on hoito aloitettava mahdollisimman nopeasti, sillä jo kuudessa tunnissa syntyy palautumattomia muutoksia selkäytimeen, ellei puristustapoisteta.

Hoito

Lieviä tapauksia voidaan hoitaa konservatiivisesti kipulääkkeillä ja mahdollisesti kortisonilla. Kortisonit vaikuttavat tehokkaasti akuutissa vaiheessa turvotusta poistavasti ja hermokudoksen solukalvoja stabiloimalla. B-ryhmän vitamiineilla saattaa olla positiivinen vaikutus paranemisprosessiin. Virtsan pidätyskyvyn häiriintyessä antibioottilääkitys on aiheellinen. Myös akupunktiolla ja laserhoidolla on ollut hyviä vaikutuksia.

 Leikkaushoidon tullessa kyseeseen tekniikka valitaan prolapsin tyypin ja sijainnin, koiran iän ja rodun sekä oireiden vaikeusasteen perusteella. Ydinkanavaan pursunut anulus fibrosus-massa on saatava pois, koska se aiheuttaa selkäytimeen puristuksen lisäksi myös tulehdusreaktion.

Ennuste

 Konservatiivisella hoidolla ennuste on lievissä tapauksissa hyvä. Operatiivisen hoidon ennusteen tarkka arvioiminen on usein erittäin vaikeaa, mutta oikein ajoitettu ja suoritettu leikkaus ilman komplikaatioita tuottaa usein hyvän tuloksen.

Ennaltaehkäisy

Säännöllinen liikunta, hyvä fyysinen kunto, oikea ravitsemustila, kaikkein rajuimpien selkään kohdistuvien rasitusten välttäminen, oikea ruokinta, mahdollisesti sidekudossynteesiä tukeva lisäravinto, kuten kondroitiinisulfaatti.

 Rotujärjestön tietoon tulleissa välilevytyrätapauksissa hoitona on ollut joko leikkaus tai konservatiivinen hoito (lepo, lääkitys, mahdollisesti lisänä fysioterapia, akupunktio), tulokset ovat olleet hyviä.

 

Legg-Perthes

Legg-perthes on verenkiertohäiriön aiheuttama kuolio reisiluun päässä. Sairaus ilmenee nuorena noin 3 –7 kk iässä ja sen oireina on paheneva takaraajan/raajojen ontuminen. Hoitona leikkaus.Leggperthes-diagnooseja tulee harvoin rotujärjestön tietoon.

Muut raajojen ongelmat

Raajoja tutkitaan rodussa ylipäätänsä hyvin vähän, kyynär-ja lonkkanivelongelmia ei ole juuri tullut rotujärjestön tietoisuuteen lukuun ottamatta nuorten urosten etuosan ontumista (muutama tapaus tiedossa). ELT, dosentti, pieneläin sairauksien erikoiseläinlääkäri Kaj Sittnikow toteaa eturaajojen epänormaalia liikerataa todettavan melko usein pekingeeseillä. Hänen mukaansa kasvavalla nuorella koiralla tämä on erikoisen yleistä ja se liittyy rodulle tyypilliseen kondrodystrofiseen luustoon; lyhyet ja hiukan vääntyneet raajan luut. Rodussa tavataan kyynärnivelen lievää epämuodostumista, sekä ranteen ja tassun virheasentoa. Kyynärnivelen muutos johtaa nuorilla koirilla joskus todelliseen ontumiseen, mutta koska vika on molemminpuolinen,se jää helposti huomaamatta. Aikuinen koira on yleensä oppinut käyttämään raajansa sillä tavalla, ettei lievä kyynärnivelten epämuodostuma aiheuta ontumaa. Havaittavissa on vain hiukan poikkeava kävelytyyli, joka voidaan helposti sotkea rodulle tyypilliseen tapaan liikkua. Pekingeesin liikuntaa arvioidessa on syytä huomioida, että sen tulee olla tervettä eikä pomppivaa eikä lapojen öysyydestä johtuen huojuvaa. Liikunta on sujuvaa ja vapaata. Epänormaalin liikunnan syyt kehotetaan selvittämään ja huomioidaan jalostusvalinnoissa. Raajojen oikeaan asentoon ja terverakenteisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

 

 

Polvilumpion sijoiltaan meno(patellaluksaatio)

 Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I -asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II-ja III -asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV -asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono. (ELL Anu Lappalainen, www.kennelliitto.fi)

 Patellaluksaation aiheuttamista haitoista rodun yksilöiden jokapäiväiseen, normaaliin elämään ei ole saatavissa juurikaan tutkimustietoa. Vaikeat tapaukset ovat rodussa harvinaisia olemassa olevan, joskin hyvin pienen tutkimustilaston mukaan. Rotujärjestön tietoon ei ole tullut, että todetuilla patellaluksaatio-tapauksilla olisi jokapäiväistä elämää haittaavia ongelmia. Sijoiltaanmeno voi kuitenkin aiheuttaa pidemmän päälle nivelkulumia, jotka vaativat hoitoa ja luksoituminen vaatii leikkaushoitoa, joten vika voi haitata koiran normaalia elämää ja se tulee huomioida jalostusta rajoittavana tekijänä. Kasvattajia ja koiran omistajia pyydetään ilmoittamaan ilmenneistä polviongelmista aktiivisesti jalostustoimikunnalle.

Sydänsairaudet

Suomessa sydänääniä on kuunneltu virallisten tilastojen mukaan vuosina 1990 –2016 66 koiralta, kahdella näistä on todettu sivuääniä. Rodun vastuumaassa Englannissa alettiin tutkia sydänääniä kattavasti keväällä 2008 Kennel Clubin tukemana. The Kennel Clubja The Pekingese Health Committee kehottavat kaikkia kasvattajia tutkituttamaan jalostukseen käytettävät koirat. Suositus on tutkituttaa koira vuoden iän jälkeen vuosittain. Tuloksia näistä tutkimuksista ei ole vielä käytössä. Sydänongelmat ikääntyvilläpekingeesillä saattavat johtua myös muista syistä kuin pitkään jatkuneista hengitysvaikeuksista. Englannissa on todettu sydänläpän rappeuma -tapauksia, jotka voivat olla synnynnäisiä ja/tai jatkuvista hengitysvaikeuksista johtuvia. (Lähde: Pekingese Health Committee www.freewebs.com/pekingesehealth)

Yleisimmät silmäongelmat

Pekingeesin silmäongelmat liittyvät pääsääntöisesti rodun silmän rakenteeseen. Lyhytkuonoisten koirarotujen silmät ovat suuret kooltaan ja lisäksi jonkin verran ulkonevat, mikä altistaa silmiä vaurioille.

Pekingeesille yleisimpiä silmäongelmia

Haavainensarveiskalvotulehdus (keratiitti). Keratiitti on sarveiskalvon sairaus, jossa sarveiskalvoon syntyy haavoja, jotka ovat erittäin kivuliaita. Ne paranevat vähitellen itsestään, mutta saattavat uusia milloin tahansa. Sarveiskalvoon kehittyy myös harmaata pigmenttiä. Hoitamattomana tauti johtaa sokeuteen. Uusimpien tutkimusten mukaan keratiittia pidetään resessiivisesti periytyvänä.

Distichiasis / ektooppinen cilia

(Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) tarkoittaa ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia).

Caruncular trichiasis

tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita.

Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin.

Entropion

eli silmäluomen perinnöllinen sisäänpäinkiertymä. Hoitona leikkaushoito. Periytymismekanismia ei tunneta.

Ektropion

 eli silmäluomen perinnöllinen ulospäinkiertymä. Hoitona leikkaushoito. Periytymismekanismia ei tunneta.

 

 

Kuivasilmä

Kyynelkanavan tukkeumatEllei kyynelnestepääse huuhtelemaan silmän pintaa tarpeeksi tehokkaasti, silloin syntyy uusiutuvia haavaumia sarveiskalvoon. Joillakin yksilöillä silmäluomet eivät sulkeudu hyvin peittämään silmää.

Ulkoisen trauman aiheuttaman silmämunan paikaltaan luiskahtaminen

Ulkoisen trauman aiheuttamat haavat ja reiät.

 Pekingeesin silmät ovat alttiit tapaturmille erityisesti (erikokoisten) koirien välisissä leikeissä, tappeluissa tai toisen koiran purressa pekingeesiä. Matalat silmäkuopat altistavat silmän esiin pullahtamisen voimakkaan ulkoisen trauman seurauksena. Haavaumia ja reikiä voi syntyä myös silmän osuessa oksaan tms.

Syringomyelia

Syringomyelia on sairaus, jossa selkäytimeen kehittyy onteloita, jotka voivat aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita. Syringomyelian aiheuttaa yleensä takaraivonluun epämuodostuma nimeltään Chiarin malformaatio. Chiarin malformaatiossa takaraivonluu on epänormaalissa asennossa ja pikkuaivot siirtyvät paikaltaan alaspäin kohti foramen magnumia. Selkäydinkanavan alkuun kohdistuvan lisääntyneen paineen uskotaan aiheuttavan syringomyelian selkäytimessä. Syringomyelian pääoireena on niskakipu, mikä yleensä ilmenee niskan raapimisena, pään ravisteluna ja jäykkyytenä. Vakavammissa tapauksissa havaitaan merkkejä halvausoireista tai aivojen epänormaalista toiminnasta kuten kohtauksista, depressiosta jne.Syringomyeliaa on todettu mm. griffoneilla ja cavalier king charlesinspanieleilla. Suomessa rotujärjestön tiedossa ei ole syringomyeliatapauksia pekingeeseissä. Sairauden oletetaan olevan periytyvä, vaikkakaan periytymismalli ei ole selvä eikä sairaudesta vastaavia geenejä ole identifioitu. Sairaus kehittyy yleensä ajan kuluessa ja vakavimmat oireet havaitaan aikuisilla koirilla. Tällä hetkellä ainoa keino diagnosoida sairaus on magneettikuvaus. Siinä voidaan tarkistaa pikkuaivot,takaraivonluu ja selkäydin. Sairaus voidaan todeta 100 %:n varmuudella, mikäli koiralla on se. Suositellaan, että kuvattavat koirat ovat 2,5 -3-vuotiaita, sillä siinä iässä sairaus tulee näkyväksi ja voidaan havaita. Aikaisemmin kuvatuilla koirilla voidaan tutkimukset joutua toistamaan myöhemmin. (Lähde: Suomen Griffonyhdistys ry, Eläinsairaala Aisti Oy)

Epilepsia

 Tiedossa on muutama epilepsia-tapaus. Epilepsia haittaa suuresti koiran normaalia elämää, mutta se pysyy usein hallinnassa lääkityksellä. Epilepsiaa on montaa eri tyyppiä eikä ole tietoa siitä, miten se kullakin rodulla periytyy. Kohtauksia saaneet koirat suositellaan vietävän asiantuntevan eläinlääkärin tutkittavaksi, jotta diagnoosi varmistuu ja sairaista annetaan tieto rotujärjestölle. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, ja on syytä käyttää harkintaa myös tämän yksilön jälkeläisten tai sisarusten jalostuskäytön suhteen. Myös vanhempien jalostuskäyttöä jatkossa on syytä harkita. Sukuja, joissa esiintyy epilepsiatapauksia, ei tule yhdistää.

Tiedot kopioiti Suomen Pekingesekerho ry:n Jalostuksen tavoiteohjelmasta 2017

Terve Pekigesi on pitkäikäinen kumppani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.
 

Ystävällisin terveisin

Arja Vesanto-Vuori